Kertomus siitä, miten Puutarhuri alkoi kirjoittamaan

Maaliskuu, 2025

Ihana aurinko! Niin moni suomalainen lausui samat sanat samaan aikaan, siinä maaliskuun kuluessa, kun taivas oli ollut tukossa pitkään ja vihdoin valo sai sijaa. Kun aurinko alkoi herätellä myös Puutarhuria talviunilta, hän tiesi tämän: kohta se ihmeellinen valo ja lämpö herättäisi myös puutarhan. Se tarkoittaisi kiireenvilkkaa omenapuiden ja marjapensaiden leikkuita ennen silmujen puhkeamista puihin, kasvukauden suunnitelmien tarkentelua, asiakastapaamisten varmistamista - ja ennen kaikkea: janoisia ja nälkäisiä puutarhan kasveja pihojen täydeltä.

Oli otettava puhelin käteen, ja alettava sopia pihakierroksista asiakkaiden kanssa. Niin täyttyi kalenteri - jota oli hieman hankala täyttää, koska sinne pääsi puhelimelta, joka oli hänen korvallaan. Ja joka oli reistaillut viime aikoina. Hidastunut hidastumistaan. Ja joka lopulta, kun Puutarhuri oli saanut kaikki tapaamiset sovittua - sammui kokonaan. Pimeni lopullisesti, eikä enää suostunut aukeamaan, ja söi lopulta sammuneena sisäänsä koko kalenterin.

Puutarhuri, käsityöläinen - saappaat savessa ja kyynärpäät kukissa - ei ole synnynnäinen digiliitäjä.

Puhelin pysyi pimeänä. Kaipaamiensa kalenterimerkintöjen sijaan Puutarhurilla oli nyt edessään uusi, TYHJÄ kalenteri. Paperinen. Sellainen, kuin ennenvanhaankin. Ja jota hän ei siitä huolimatta pystynyt päivittämään - koska kaikki sovitut tapaamiset olivat nyt totaalisesti pimenneen puhelimen uumenissa - eivät edes pilviverkostoissa tallessa (olipa häneltä unohtunut juuri se asetus painaa päälle).

Sinä aamuna Puutarhuri päätti pitää kiinni vielä joistakin niistä asioista, jotka joskus muinoin olivat niin tuttuja ja turvallisia. Niin kuin vaikka kirjeposti. Ja ruutuvihko. Ja paperikalenteri.

Eipä katoaisi enää kukaan hänen merkinnöistään.

Seuraavana aamuna

Puutarhuri ei ollut aivan varma, muistiko sen aamun tapaamisen ja pihan oikein. Hän oli MELKEIN varma, että oli sopinut käynnin siihen pihaan, jota oli hoitanut jo kolme vuotta. Asiakkaan ystävällinen vastaanotto ovella lämmitti Puutarhurin mieltä - vaikka juuri hänen kanssaan ei oltukaan sovittu tälle aamulle mitään. Mutta olipa tälläkin puolensa: kupillinen kahvia kevätauringon valaisemalla verannalla.

Toinen yritys osui kohdilleen. Tämä Asiakas oli niitä maailman harvinaisimpia jäljellä olevia yksilöitä, joilla ei koskaan ole kiire mihinkään. Siksi yhteistyö hänen kanssaan oli sujunut jo usean vuoden ajan niin hyvin. Yhteisymmärrys puutarhan omistajan ja pihan kasvien välillä on luultavasti saanut pihan kasvit kukkimaan paremmin kuin kevätlannoitus: kasvun kärsivällinen seuraaminen ja huolenpito ovat tehneet tästä pihasta paratiisin arjen keskelle.

Puutarhan kasveillakaan ei koskaan ole kiire

Ne kasvavat kaikki omaa tahtiaan. Ne eivät katso kalenteria. Ne katsovat taivaalle ja vastaanottavat kiitollisina valon ja veden, ne tuntevat maan juuriensa ympärillä. Ne ovat ylpeästi aina juuri siinä vaiheessa kuin ovat. Ja puhkeavat kukkaan jokainen ajallaan.

Puutarhuri ja Asiakas aloittivat pihakierroksen suunnitellakseen tulevan kasvukauden toimenpiteitä. Oli niitä pihan töitä, joita Asiakas halusi tehdä itse: ei liian raskaita, eikä liian monimutkaisia, mutta kevyitä ja iloa tuottavia. Ja niitä, jotka hän jätti suosiolla Puutarhurille: esimerkiksi hiljattain perustuksia myöten uudistetun pihan istutuksineen ja kiveysalueineen. Ja sitten oli niitä, jotka hän teki itse, mutta tarvitsi avukseen Puutarhurin ohjeita ja asiantuntemusta.

Ja niin tuli puheeksi kevätlannoitus.

Jokainen kasvi on ravinnon tarpeessa heti kasvukauden alusta alkaen, sen tiesivät molemmat. Mutta Asiakas ei ihan varma ollut siitä, mitä ravinnetta millekin kuuluisi antaa. Yhdessä he kertasivat perusasioita - kalkittavat, happaman maan kasvit, typpiherkät ja yksivuotiset.

Asiakas oli aikeissa lähteä hakemaan sisältä ruutupaperia ja kynän, että saisi kaiken ylös. Mutta silloin Puutarhurin mieleen juolahti ajatus. Aluksi etäisenä kuin hahtuvapilvi taivaalla, joka vähitellen lipui lähemmäs, hän näki silmissään kuvan kirjoituspöydästä työhuoneessaan. Ja itsensä sen äärellä istumassa - kuin kirjailija konsanaan.

Puutarhuri lupasi kirjoittaa Asiakkalle ohjeet kevätlannoitukseen ja lähettää ne sähköpostiin. Ihan kaikkea yhdessä ohjeessa ei pystyisi kattamaan, mutta tiivistetysti niin, että niillä ohjeilla pärjää.

Asiakas ymmärsi hyvin, että kaikenkattava selvitys asiasta saattaisi vaatia paksun tietojättikirjasarjan ja vähintään yhden puutarhurin elämäntyön. Puutarhan maailma on niin laaja, että aina löytyy lisää sääntöjä, poikkeuksia ja poikkeusten poikkeuksia. Eikä aina se tutkittukaan tieto ole aukoton - lopulta pihan kasviyksilö tietää itse parhaiten, mitä tarvitsee menestyäkseen juuri sillä yksilöllisellä kasvupaikallaan, yksilöllisessä pihassa. Silti Puutarhuri tunsi inspiraation imeytyvän itseensä kuin kevään ensimmäiset sulamisvedet janoiseen kasviin. Hän tuskin malttoi tehdä tuoksuvadelman alasleikkuun loppuun, sulki sekatöörinsä ja kiirehti työhuoneensa kirjoituspöydän ääreen.

Vaan kuinka sitten kävikään

Puutarhataiteen ja -tieteen historiasta löytyy niitä ahkeria ja viisaita puutarhureita, kasvitieteilijöitä ja hortonomeja, jotka ovat ennen meitä tutkineet, analysoineet ja tehneet työnsä jakaaksen sen loputtoman tiedon eteenpäin. Tätä työtä jatkavat useat tämän päivän viheralan ammattilaiset. Yksi puutarhurin ikisuosikki on kasvitieteilijä, hortonomi ja metsätieteen maisteri Pentti Alangon tuottama puutarhakirjallisuus.

Kaikki, josta Puutarhuri kirjoittaa, on löydettävissä jostain. Hän kokoaa tiedon, jäsentää peilaten omiin kokemuksiinsa, ja muodostaa omaksi artikkelikseen. Ja Puutarhuri tietää, että on olemassa myös paljon on häntä viisaampia: heitä, jotka ovat hoitaneet omaa pihaansa menestykekkäästi monta vuosikymmentä - joilla on perintötietonaan edellisen sukupolven konstit ja kikat, ja heillä saattaisi olla kerrottavanaan sellaistakin, jota ei löydä mistään. Ja heitä, jotka muistavat lähes jokaisen kasvin nimen, suvun ja heimon, erikoisuudet ja vanhat kannat, ja tietävät tarkalleen, miten mitäkin kasvia kuuluu hoitaa.

20 - 3 - 0,75 - 5

Puutarhurin tyhjän paperin kammo alkoi muuttua kauhuksi kuin hallayö juuri kastellussa maassa. MITÄ SANOTTAVAA HÄNELLÄ OLISI MIHINKÄÄN? Kaksikymmentä (20) vuotta kasvullisen ympäristön helmassa maaseudulla, kolmen (3) vuoden puutarhurin perustutkinto-opinnot, viimeisen vuoden (0,75) aikana alkaneet Rakennetun ympäristön hortonomi -opinnot ja viiden (5) vuoden kokemus puutarhurina työskentelemisestä - riittäsikö tämä tilinumero vakuuttamaan ketään siitä, että jotain hänellekin on jäänyt ruutuvihkoon? Ja entä jos ei ollutkaan. Jos hän oli merkinnyt muistiin kaiken ihan väärin. Unohtanut samantien, kun oli oppinsa hankkinut.

Olisiko sittenkin viisaampaa jättää tämä homma jollekin häntä viisaammalle?

Puutarhuri sulki tietokoneensa. EI HÄN ALKAISI TÄHÄN. Kirjoittavatkoon he, jotka tietävät enemmän kuin hän. Aamulla hän pakkaisi pakettiautonsa kyytiin kottikärryt ja lapion ihan niin kuin tähänkin asti, ajaisi ihan muina puutarhureina Asiakkaan pihaan ja tekisi hommansa. Pyytäisi Asiakasta hakemaan ruutupaperia ja kynän ja kertaisi eiliset avainsanat. Ja sanoisi ystävällisesti, että näillä avainsanoilla voit etsiä tietoa puutarhajulkaisuista, finna-tietokannasta, painetusta puutarhakirjallisuudesta lähimmästä kirjastosta joista ei löydy sähköisiä aineistoja, ja puutarhakoulutuksiakin löytyy jos kiinnostaa syvemmin perehtyä asiaan, ja ihan yleisesti googlettaa, josta avautuu kokonainen tietoavaruus. Sitten hän työskentelisi iltaan ja palaisi raikkaan ulkoilman ramaisemana kotiin. Keittäisi kaurapuuronsa. Söisi sen marjojen kanssa. Ja nukkuisi hyvin. Ihan niin kuin ei koskaan olisi kirjoituspöytänsä ääressä istunutkaan.

Puutarhuri palasi saappaisiinsa. Avasi sekatöörinsä. Ja oli juuri lähtemässä oman pihan pensaikkoon, kun hänen uusi puhelimensa soi. Siellä oli hänen Kaverinsa, joka kysyi neuvoa pihan hoidosta. Ei oikein tiennyt mitä voisi tehdä vanhalle omenapuulle, jonka elämää häiritsi juuren tyveen pesiytynyt pensas. Puutarhuri pyysi Kaveriaan varaamaan eteensä ruutupaperia ja kynän. Ja lausui selkeästi artikuloiden ensimmäisen avainsanan.

Ja juuri silloin tuo hahtuvapilvi, silmissä siintävä kuva Puutarhurista istumassa kirjoituspöytänsä ääressä, lipui jälleen hänen ajatustensa taivaalle. Eikä haihtunut, ennen kuin Puutarhuri istui työpöytänsä ääreen ja avasi tietokoneen. Hän tunsi sydämessään lämpöä. Sellaista, joka tulee, kun tuntee itsensä ja työnsä merkitykselliseksi jollekin. Kaveri ei ollut koskaan tullutkaan ajatelleeksi sitä huomioitavaa seikkaa omenapuun hoidosta, jonka Puutarhuri hänelle oli kertonut.

Puutarhurin ilo on auttaa niitä puutarhanomistajia, jotka ovat aloittelemassa pihanhoitoa tai haluavat omaksua joitakin selkeitä tapoja, joilla pihan voi saada pysymään elinvoimaisena. He odottavat postia saadakseen ohjeet, joilla pääsee jyvälle pihan hoidon kulmakivistä.

Ja olihan heitä ollut ennenkin. Puutarhurin päiväkirjoista löytyy näitä muistoja, jotka yhä kannattelevat. Erään omenapuun hän kävi pari vuotta sitten huhtikuussa leikkaamassa ja lannoittamassa. Ja sai toukokussa viestin Asiakkaaltaan: "Huomenta! Terveisiä tyytyväisiltä asiakkailta! 🌱 Leikkaamasi omenapuu kukkii niin suloisesti, että tytär* kuvasi sen ig:iinsa 🌱"

Huhtikuu, 2025

Oli kylmä ja tuulinen päivä. Yöhallaakin vielä oli luvassa sillä viikolla: takatalven oireita, ei vielä kiirettä kevätlannoituksille. Siispä sopiva aika sisätöille. Puutarhurin työpöytä - pieni, 50-luvun yksinkertainen puupöytä - on uskollisesti palvellut Puutarhuria jo vuosikymmenten ajan. Siihen tuntui tutulta asettua kirjoittamaan.

Puutarhuri alkoi kirjoittamaan asiakkaalle sähköpostia. Nyt hänellä oli jo kaksi postia odottavaa asiakasta jonossa, ja hän aloitti ensimmäisestä. "PUUTARHAN KEVÄTLANNOITUS." Näppäimet tuntuivat sormenpäihin sopivilta. Asia tärkeältä saada kirjoittaa. Vanha kirjoittaja2 hänen sisällään alkoi hykerrellä. Tuli mieleen asioita, joita olisi hyvä mainita lannoittamisesta yleensäkin… ja tuli mieleen, että tämän voisi kertoa kuvien kanssa. Ja keksipä hän lisäksi pari listaa ja taulukon hommaa helpottamaan. Inspiraatio valtasi puutarhurin niin kuin kevätpuuska, joka puhalsi ikkunan takana.3

Ja tässä ne nyt ovat, ne ohjeet: uunituoreena, juuri painosta saapuneena opaslehtisenä "Puutarhan kevätlannoitus". Lehtinen on

• Saatavilla Puutarhurin omasta Tilaamosta - ja vain sieltä

• Painettu Suomessa, lähetetään kirjepostina

• Tämä lehtinen ei sammu kesken lukemisen, eikä sisällä mainoksia, ja siihen voi kirjoittaa ihan oikealla kynällä. Puutarhuri jätti kehittelemäänsä taulukkoon tyhjät sarakkeet, johon lukija voi kirjoittaa muistiinpanot suunnitellakseen oman pihan kevätlannoitukset.

Miten puutarha puhkeaa kukkaan

Pihan kasvien elinvoimaisuuteen ja kesän kukkamereen vaikuttavat useat tekijät. Kevään ensimmäisiä tärkeimpiä työvaiheita ovat puiden ja pensaiden leikkaus (niiden lajien, jotka leikataan keväällä ennen silmujen puhkeamista), kevätlannoitus ja maanparannus tulevaa kasvukautta varten. Näiden lisäksi kasvin menestymiseen vaikuttavat muun muassa paikalliset ilmastolliset tekijät, kasvin vedensaanti ja kasvualustan ominaisuudet.

Kasveilla on kolme ominaisuutta, jotka Puutarhurin mielestä kuvaavat meitä ihmisiäkin. Nämä kolme ominaisuutta ovat keskeisiä myös pihan kasvien menestymiselle.

Lue täältä, mitkä:

Tilaa Puutarhan kevätlannoitus -lehtinen täällä:

Kertomus siitä, miten Puutarhuri alkoi kirjoittamaan, on julkaistu myös Puutarhurin Postilokerossa. Jos haluat jatkossa vastaanottaa Puutarhurin uutiskirjeen sähköpostiisi, voit kirjautua tilaajaksi täällä:

Nimi vaihdettu

Tätä postia kirjoittavalla Puutarhurilla on taustanaan aikaisempi käsikirjoittajan koulutus.

Kertomus perustuu tositapahtumiin. Kertomuksissa kuvatut tapahtumat ja henkilöt ovatkuitenkin mielikuvituksella väritettyjä. Kertomuksessa kuvatut henkilöhahmot eivät sellaisenaan kuvaa ketään olemassaolevaa henkilöä. Puutarhurin työn kuvaukset ja kasveihin liittyvä tieto sen sijaan perustuvat tositapahtumiin, ja kasvillisuutta käsittelevä tieto faktaan. Puutarhuri kiittää ylivoimaisen ihania asiakkaitaan kaikesta inspiraatiosta, kannustuksesta ja tuesta tällä matkalla.